Puhe vappujuhlassa Lahden kauppatorilla 1.5. 2010
Petri Honkanen , Pj. Lahden Vihreät
Viimeksi kulunut vuosi on ollut vihreiden politiikkaa ja menestystä seuraavalle vähintäänkin vaiherikas. Kovin monelle vihreiden kannattajalle ja äänestäjälle vuotta voisi kuvata myös hyvin raskaaksi. Kuulun itse tähän joukkoon.
Keskeisiä poliittisia vääntöjä, kuten ydinvoimapäätökset ja kansallispuistoalueelle rakentaminen, on hävitty ja kannatus on laskenut. Kun gallupit parhaimmillaan lupasivat Vihreille yli12 prosentin valtakunnallista kannatusta ja selkeää vaalivoittoa, vaali-iltana ei juuri kukaan päässyt tuulettamaan. Tuli murskatappio. Samalla alkoi ainakin näennäinen pyykinpesu ja ennenkokematon poliittinen selittäminen. Puoluejohto reagoi välittömästi ja korostamalla sitä, että Vihreiden sanoma ei ollut mennyt perille äänestäjille. Vihreät eivät puoluejohdon näkökulmasta olleet onnistuneet selittämään äänestäjille köyhyyden lisääntymisen tarkoittavan tuloerojen pienenemistä tai sitä, että hylkäämällä opintotuen sitominen indeksiin oikeastaan puolustettiin opiskelijoiden etua.
Kelle tahansa, kuka on seurannut vihreiden politiikkaa hallituskauden ja erityisesti viimeisen vuoden aikana, puoluejohdon selityksen tuntuvat joko hätävalheilta tai toisena vaihtoehtona totaaliselta yhteiskunnallisen analyysikyvyn puutteelta. Oma väitteeni onkin, että Vihreistä tuli hallituskauden aikana Kokoomuksen ja Keskustan juoksupoika, joka ryhtyi toteuttamaan talouskasvuideologian mukaista talouspolitiikkaa jopa orjallisemmin kuin oikeistolaiset isoveljensä. Kestävyysvajeesta tuli puoluejohdon ja kansanedustajien keskeisin huolenaihe maailmassa. Vaalit hävittiin, koska ministeriautojen makuun päässeet vihreät poliitikot myivät itsensä.
Puoluejohdon vaalienjälkeinen selittelykampanja onkin tehnyt vaalitappiosta ja aiemmista poliittisista tappioista entistäkin raskaammantuntuisia. Joskus tuntuu kuin nykyinen puoluejohto haluaisi tarkoituksellisesti ajaa Vihreän liikkeen alas Suomessa. Erityisesti tämä näkyy silloin, kun tappiovaalien jälkeen jatketaan abstraktien tavoitteiden kuten ”uusi Suomi” tai ”vihreä talous” toistelua. Onkin suurena vaarana, että puolueen oppositiopolitiikasta tulee mantrapolitiikkaa. Ei tule mitään uutta Suomea tai vihreää taloutta, jotka jotenkin keskeisesti muuttavat arkeamme. Tässä mielessä ”uusi Suomi” tai vihreä talous ovat samantyyppisiä käsitteitä kuin kommunismi tai puhdas markkinatalous, joita ei ole olemassakaan. Paitsi teoriassa.
Kuvitteleeko puoluejohto siis saavansa yrittää opettaa kansalle – siis äänestäjille – Vihreiden Uuden Suomen ja Vihreän talouden mantroja niin kauan kuin kansa mahdollisesti oppii nämä. Mielestäni tällaiset kokeilut tulisi hylätä jo kättelyssä. Jos kerran äänestäjät eivät saaneet vaaleissa Vihreiden teemoista kiinni, eikö olisi hylättävä ne liian abstrakteina ja itse asiassa pitkälti tyhjinä abstraktioina.
Vihreiden vahvuutena pidettiin aiemmin puolueen luonnetta kansanliikkeenä. Jos katsoo viimeistä hallituskautta, tämä kansanliikemäisyys on onnistuttu hävittämään lähes kokonaan. Puoluetoimisto lähettää nykyisin jopa vappupuheenpohjat, jotta jokaisella Suomen torilla voidaan pyytää anteeksi huonoon vaalimenestykseen johtanutta viestintästrategiaa – ja samaan hengenvetoon anoa jäseniltä yhtä lisäkautta puoluejohdolle. Unohtamatta tietysti sitä, että puoluetoimiston työntekijöiden palkkaa varten jäsenistön pitäisi kaivaa kuvettaan kuukausilahjoittajina puolueen hyväksi.
Kansanliikemalli ei kuitenkaan ole kuollut. Myös Vihreiden sisältä löytyy tunnetta, aitoa yhteistä vaikuttamisen tarvetta ja sekä osaamista. Useimmin nämä kohdistuvat kuitenkin paikallistason – kuntien ja omien elinpiirien haasteisiin. Tässä mielessä vuoden 2012 kuntavaalit näyttävät uudelleen suuntaa sille, mihin Vihreiden politiikka on menossa. Lahdessa Vihreillä on erityinen tilaus. Koska Lahden kaupunki markkinoi itseään ympäristö- ja ympäristöteknologiakaupunkina on myös paikallinen infrastruktuuri saatava juhlapuheiden ja strategioiden tasolle. Lahti tarvitsee vahvoja vihreitä päättäjiä, joilla on kyky ja halu viedä vaikeitakin hankkeita ja ideoita läpi jokseenkin konservatiivisessa poliittisessa ympäristössä ja taloudellisesti niukkoina aikoina. Konservatiivisia poliitikkojahan – olivat he sitten oikealta tai vasemmalta – yhdistää usein se, että he pitävät eteenpäin luotaavia pyrkimyksiä jotenkin toissijaisina perinteisiin kunnan tehtäviin nähden. Verorahoja ei esimerkiksi haluta ohjata kuntien osittain rahoittamaa kehittämis- ja innovaatiotoimintaa varten, vaan uskotaan olemassa oleviin ratkaisuihin. Suomessa, jossa yksityisiä pääomasijoittajia ei tällaisiin hankkeisiin riitä, myös kehitystyö typistyy ja pysytään vanhoissa toimintatavoissa, vaikka pidemmällä tähtäimellä uudet toimintatavat voisivatkin palvella kaupunkilaisia paljon paremmin.
Lahdessa keskeisiä vihreiden haasteita ovat liikenne ja yhdyskuntarakenne. Yksityisautoilun suosiminen nykyisellä tavoin ei voi jatkua. Lahti tarvitsee täysin uuden tiekartan, jossa kaupunki kokonaisuudessaan on saavutettavissa joukkoliikenteen avulla. Tämä tarkoittaa nykyistä selvästi kattavampaa bussiverkostoa, halvempia hintoja ja joustavampaa palvelua. Mikäli pelkkä joukkoliikenteen houkuttelevuuden parantaminen ei tuota tulosta, kaupungin tulee kehittää selkeitä haittamaksuja yksityisautoilulle.
Lahden kaupunkirakennetta on hajautettu viime vuosina kaikkien kestävän kehityksen vaatimusten vastaisesti. Mm. kaupan suuryksikköjä nousee ympäri kaupunkia täysin holtittoman kaavoituksen seurauksena. Keskon ja Osuuskauppa Hämeenmaan kädenjälki muuttaa kaupunkilaisten hiilijalanjälkeä entistä suuremmaksi. Onkin hyvin valitettavaa, että Lahdessa kaavoitusta koskevaa politiikkaa tehdään pelkästään yritystoiminnan lyhytjänteisten motiivien pohjalta.
Kaupunkirakenne ja liikennejärjestelyt liittyvät saumattomasti toisiinsa. Tätä ei kuitenkaan aina huomata: Lahtelaisessa maakuntalehdessä kerrottiin menneellä viikolla poliisin pyöräilijöihin kohdistamasta erityiskampanjasta. Jutussa ei mainittu sanallakaan suurimmasta pyöräilijöitä koskevasta ongelmasta eli siitä, että koko Lahden kaupungin katuverkosto on suunniteltu autoja – ei pyöräilijöitä – varten. Tämän vuoksi suosittelen poliisiakin kohdistamaan erityisiskunsa esimerkiksi punaisia päin ajavien autoilijoiden sakottamiseen – ei pyöräilijöiden rankaisemiseen kaduilla, joissa heillä ei ole omaa paikkaa.
Palaan vielä lopuksi kansanliike -teemaan. Vihreät ovat olemassaolonsa ajan toimineet tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Perusta tälle toiminnalle on ollut kansalaisvaikuttamisessa ja oikeusvaltion kehittämisessä. Vihreiden hallituskausi on kuitenkin osoittanut sen, että Vihreät ovat myös kansalaisoikeuksia koskevissa kysymyksissä livenneet aiemmista pyrkimyksistään. Vihreä oikeusministeri ei kyennyt hallituskauden aikana vastaamaan niihin ongelmiin, joita kansalaiset kohtaavat viranomaisten kanssa toimiessaan.
Suomi toimii liian hitaasti. Esimerkkeinä tästä ovat mm. se, että Suomi saa edelleen säännöllisin väliajoin langettavia tuomioita liian pitkistä oikeudenkäynneistä EITltä. Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan käsittelyajat ovat tolkuttoman pitkiä. Oikeuskanslerinvirastoon toimitetun kantelun käsittelyaika voi olla jopa kaksi vuotta.
Suomalainen virkakoneisto toimii myös entistä epämääräisemmin – lain hämärällä vyöhykkeellä. Kantelut erilaisille viranomaistoimintaa valvoville tahoille lisääntyvät huonon virkaetiikan seurauksena. Myös tämä heikentää kansalaisten oikeusturvaa. Suomessa tarvitaankin kansanliike virkakoneiston puhdistamiseksi mätäpaiseista. Olisikin toivottavaa, että Vihreät palaisivat tässäkin asiassa juurilleen eli puolustamaan kansalaisia mielivaltaista lainkäyttöä vastaan.
Hyvät ystävät, Vappu on kevään, työn ja opiskelijoiden juhla. Nauttikaa siitä. Kukin tavallanne.
Kiitos.