LAHDEN VIHREÄT – LUONTOFOORUMI 2026

Lahden Vihreät osallistui 8.9. usean osanottajan voimin Luontofoorumi 2026 tapahtumaan Sibeliustalolla.

Pöhinää ja lisää pöhinää oli yleisfiilis luontofoorumista 2026. Parhaat puheenvuorot tuli nuorilta ja luontopaneelin Janne Kotiaholta. Ne nostivat päivän kokonaisannin positiivisen puolelle. Tilaisuudessa oli kuitenkin hyvää yhteen suuntaan puhaltavaa tunnelmaa, ehkä jopa tahtotilaa. Sen alle melkein meinasi jäädä se tosiasia, että kaikki mittarit näyttävät yhä väärään suuntaan.

Tässä kirjoituksessa on Marko Vertaisen havaintoja, ajatuksia ja nostoja tilaisuudessa esitetyistä puheenvuoroista lisättynä Jaana Leppäkorven muutamilla huomiolla.

Disclaimer: Älkää laittako puhujia vastuuseen tässä tekstissä olevista kirjoituksista, voi olla, että olen kuullut tai ymmärtänyt täysin väärin heidän sanomansa.

Tilaisuuden avasi Lahden kaupunginjohtaja Niko Kyynäräinen ja ympäristö ja ilmasto ministeri Sari Multala. Puheista ei jäänyt mieleen mitään, millä luonnon tilaa voitaisiin suurissa määrin parantaa. Molempien nostamat asiat oli pientä näpertelyä siihen verrattuna mitä tulisi tehdä, jotta luonnontilaa saataisiin parannettua.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Paneeli: Yhteinen metsä, jaettu vastuu

Päivän varsinainen ohjelma alkoi paneelilla ”Yhteinen metsä, jaettu vastuu” Johanna Särkijärven luotsaamana. Paneelissa pyrittiin tarkastelemaan metsienkäytön kipupisteitä ja mahdollisuuksia sekä käymään keskustelua siitä millä ehdoilla elinvoimaa rakennetaan luonnon rajoissa. Ensimmäiset sydämenlyönnit jäi väliin yhdestä ennakkokysymyksestä: Kuka omistaa lajit?

Ilmeisesti joillain vai jopa monilla ihmisillä on käsitys, että muunlajisilla, meidän ihmisten elonvertaisilla ei ole oikeuksia ja kaikki muunlajiset ovat omistettavissa. Tämän ennakkokysymyksen jälkeen jäin pienellä kauhulla odottamaan mitä paneeli tuo tullessaan.

Kaikki panelistit olivat varsin yksimielisiä vastakkainasettelun puuttumisesta kentältä ja työryhmistä. Jossain vaiheessa prosessia vastakkainasettelua ilmenee, mutta käytännön työhön mennessä se katoaa. Janne Kotiahon maininta, että vastakkainasettelu on osa edunvalvonnan narratiivia, oli mielestäni varsin osuva kuvaus tilanteesta. Myös nuorten delegaatti Anton Riihelän näkemys oli virkistävän suorapuheinen. Hänen mielestä vastakkainasettelu on keinotekoista, luontokato ja ilmastonmuutos kiihtyy eikä se ole kenenkään etu.

Ympäristöministeriön Emma Terämän mielestä metsänomistuksen ja teollisuuden puunsaannin yhteensovittamisessa tulee lähteä liikkeelle matalalla roikkuvista hedelmistä. Hän mainitsi myös, että ennallistamissuunnitelmaa on valmisteltu hyvässä hengessä. Kesällä 2026 lausunnolla olleessa ennallistamissuunnitelman versiossa ei ollut yhtään mitään sellaista, minkä avulla suomen metsien ekologista tilaa voisi merkittävästi parantaa. Koko paperi on luonnonystävän näkökulmasta katsoen täydellinen epäonnistuminen. Mutta ihan kiva osallistujien kannalta, kun sitä on sentään voitu valmistella hyvässä hengessä.

Antonilta kysyttiin paneelissa onko ennallistamisasetus lähestyttävä. Hänen vastaus oli taas virkistävän suoraa puhetta. Asetus kun aiheuttaa lähinnä hämmennystä. Asetuksessa on paljon kysymyksiä erityisesti siitä, miten boreaaliset metsät määritellään niin, että luontoa voisi turvata. Antonin mielestä ensimmäisenä tulee turvata ekologinen kestävyys ja vasta sen jälkeen talous. Kiinan halpaa sellua vastaan taistelu on vaan kilpajuoksua pohjalle ja nostamalla jalostusastetta metsistä voitaisiin saada enemmän arvoa vähemmillä hakkuilla.

Metsäteollisuutta paneelissa edustaneen Maria Nyströmin mukaan tulee saada selkeät rajat, minkä piirissä toimitaan. On oltava minimitaso mitä voi tehdä ja suunta mihin mennään ja tämän lisäksi myös asiakkaiden suunnasta tulevat arvoketjun vaatimukset on huomioitava.

Suorimman puheenvuoron tähän kysymykseen metsänomistuksen ja teollisuuden puunsaantiin liittyen piti Janne Kotiaho. Jos katsotaan metsäluonnon tilan kehitystä, niin nähdään että vapaaehtoiset toimet ei riitä. Metsäluonnon tila heikkenee edelleen. Vapaaehtoisuus ei yksinkertaisesti riitä metsien ekologisen tilan heikkenemisen pysäyttämiseen. Lisäksi Suomen tulee ottaa tosissaan EU:n ennallistamisasetus. Lausunnolla ollut tiivistelmä ei riitä, koska sillä suunnitelmalla Suomi ei edes noudata ennallistamisasetuksen ajatusta.

Tässä vaiheessa paneelia juontanut Johanna Särkijärvi antoi ympäristöministeriön lisää aikaa pohtia miten vastaa Jannen väitteisiin.

MTK:ta edustanut Heli Siitari luotti Jannen puheenvuorosta huolimatta yhä vapaaehtoisuuteen. Hänen mukaansa yksityisillä on paljon tahtoa suojella luontoa ja siihen vaan tarvitaan paljon lisää julkista rahaa. Kaikki tavoitteiden kiristyksistä aiheutuvat kustannukset täytyy tulla muualta kuin maanomistajilta. Lisäisin itse tähän huomion, että toisaalla kuultujen tietojen mukaan tavoitteisiin pääsy edellyttäisi noin 400 miljoonaa euroa vuodessa lisää rahaa.

Ympäristöministeriötä edustanut Emma Teräma puhui paneelissa siitä, että hiili- ja luontotavoitteet on sellaisia mitkä pitää avata maanomistajille paremmin. Tietävät ministeriössä, että ennallistamisasetuksen noudattaminen vaatii paljon lisää toimia. Ministeriössä ei ole halua puuttua markkinaehtoiseen toimintaan ja ilmeisesti olettavat että markkinat ratkaisee ongelmat. Jos se ei riitä, niin EU voi pitkällä sormellaan näpäyttää ja kertoa mitä täytyy tehdä. Ministeriön mielestä vapaaehtoinen toiminta on paras tapa oppia ja lähtevät siksi siitä liikkeelle.

Janne Kotiaho vastasi Emmalle heti perään, että onneksi metsät on osa luontoa ja EU:lla on valtaa sanoa niiden käytöstä. Suomen metsät ei ole pelkästään metsätaloutta varten. Luontopaneeli oli käynyt myös teollisuuden kanssa liennytyskävelyllä ja siellä kaikki oli kannattaneet METSO-ohjelmaa. Kun Janne oli esittänyt, että laitetaan tavoitteisiin satojentuhansien hehtaarien suojelu, niin se ei enää sopinutkaan kenellekään. Tästä voi päätellä, että teollisuudelle suojelu sopii ainoastaan silloin, kun se pysyy pienenä. Nyt maakuntien omistajien pääoma pienenee koko ajan, kun metsiä hakataan yli puuntuotannon kestävyyden, puhumattakaan luonnon kestävyydestä.

Teollisuus vaikuttaa myös kaipaavan selkeitä vastuita, kun eivät voi tehdä mitä vaan yksityisten mailla. Epäselvät tilanteet on metsäammattilaisille kaikkein haastavimpia.

Nuorten delegaatilta kysyttiin ottaako teollisuus vastuuta. Omaisuuden suoja on Antonin mielestä tärkeää, mutta ympäristöoikeus on myös perusoikeus ja se linkittyy ihmisten perusoikeuksiin. Ihmisillä on vastuita, jotka koskee myös muunlajisten oikeuksia. Tästä tuli ainoat aplodit kesken paneelin. Aplodien jälkeen Anton tiivisti sanomansa siihen, että me tuhotaan nyt luontoa kaikilta (ihmisten ja muunlajisten) tulevilta sukupolvilta.

Heli Siitarin mukaan vastuu luonnosta kuuluu kaikille. Yksittäinen maanomistaja ei voi kantaa yhteiskunnan vastuuta. Valtio ja kunnat huolehtii myös metsistä. Maanomistajat on valmiita tekemään toimia. Lisäodotuksiin kuuluu kuitenkin vastuu yhteiskunnalle. Maanomistajille tärkeintä on saada rahoitus, joka on ennakoitavaa. MTK asettaa toivonsa luontoarvomarkkinoiden syntymiseen, koska palvelut on helppoja ja ymmärrettäviä maanomistajille. Nyt maanomistajat ei tiedä omistustensa tärkeistä luontoarvoista. Luonnonystävien korviin kantautuu vaan valitettavan usein tietoa maanomistajien tekemistä ennakoivista hakkuista, kun ovat saaneet edes pientä vihiä maillaan olevista arvokkaista luontoarvoista. Siksi toivoisinkin maanomistajilta oikeaa vastuunkantoa luontoarvojen säilyttämisessä.

Janne Kotiaholta kysyttiin paneelissa onko tietoa tarpeeksi. Hän sanoi, että ylätasolla on tarpeeksi tietoa. Konkreettisen luontotiedon hallintaa pitää kuitenkin parantaa. Maanomistajien edunvalvojat on kuitenkin pyrkineet estämään luontotiedon keräämistä. Janne kysyikin, kun me mennään yhä vapaaehtoisuus edellä, niin käykö siinä siten, että valtio ei hoida tehtäväänsä? Vastuu on nyt siirretty yksityisille. Ja onko tämä vapaaehtoisuuteen perustuva vastuu edes perustuslain mukaista? Vastausta näihin kysymyksiin ei paneelissa saatu ja vastauksia niihin sopii jokaisen pohtia itsenäisesti.

Lopun yhden lauseen tiivistykset panelisteilta:

Anton, tarvitaan konkreettinen luontolaki.

Emma, skaalautuvat luontoarvomarkkinat.

Maria, oleellista on yhteistyö ja se että päätökset on selkeitä ja sitovia.

Janne, luontolaki jossa aiheuttaja maksaa.

Heli, luontoarvomarkkinoita edistettävä ja pitkäaikainen rahoitus turvattava.

Kirjoittajan yhteenvetona paneelista voi sanoa, että tutkijoiden mielestä vapaaehtoisuus ei riitä luonnontilan parantamiseksi. MTK haluaa lisää yhteiskunnan rahaa parantavien toimien toteutukseen ja parempaa tietoa metsien luontoarvoista sekä toimivat luontoarvomarkkinat. Teollisuuden edustaja halusi taas selkeät rajat ja minitason minkä puitteissa teollisuuden tulee toimia. Ympäristöministeriö tukeutuu vapaaehtoisuuteen ja lisää tietoa maanomistajille hiili- ja luontotavoitteista. Nuorten delegaatti muistutti, että ilman ekologista kestävyyttä ei voi olla kestävää taloutta sekä sen, että ihmisillä on vastuu myös muunlajisten oikeuksista, sillä nyt me ihmiset tuhotaan kaikkien tulevien sukupolvien luontoa.

Taskut täynnä tietoa: dialogit luontotiedosta

Vuorovaikutuksellisen keskustelun avasi Anne Quarshie ja Johanna Haapala aiheella luontotietoa elinvoiman ja liiketoiminnan tueksi.

Keskustelussa nousi esiin mm. hallitusten välisen IPBESin raportti ja mietinnön pääviesti. Kaikki yritykset on riippuvaisia luonnosta ja kaikella toiminnalla on vaikutusta luontoon. Luonnon pääoma on huvennut melkein 40% 90-luvulta. Pääomat on tuotettu luonnon kustannuksella.

Tieto luontohaitoista on myös tärkeää, sillä ilman sitä ei voida rakentaa organisaatioita jotka ovat luonnon kannalta nettopositiivisia. Yrityksissä kiinnostus herää vasta sen jälkeen, kun raha alkaa puhumaan. Toimitusketjujen hallinta on yrityksille tärkeää ja sitä kautta monet yritykset tekevät myös toimia luonnon tilan parantamiseksi, jotta voivat varmistaa raaka-aineiden saantinsa. Tähän on suuri merkitys luontodatalla. Esimerkiksi onko sitä saatavilla ja onko se sopivassa muodossa.

Anne sanoi, että arviointimenetelmiä tulee kehittää ja korosti sitä, että niiden taakse ei saa piiloutua. Luonnon monimuotoisuuden köyhtymisestä on tiedetty vuosikymmeniä. Nyt pitää kehittää toimia jotka parantaa luonnon tilaa. Olemassa olevaa tietoa tulee täydentää paikallisen ekologisen tiedon perusteella.

Luonnontilaa voi parantaa esimerkiksi Turun yliopiston tapaan ostamalla nuoria metsiä suojelualueiden vierestä. Näillä hankinnoilla tavoittelevat pitkällä tähtäimellä vanhaa monilajista metsää ja miettivät onko niiden kehittäminen kytkettävissä luontoarvomarkkinoihin.

Johanna kertoi, että datan puuttumisen taakse ei voi piiloutua. Liito-orava on tästä loistava esimerkki, kun sen suojelemiseksi tehdyt toimet eivät ole riittäneet. Käytännössä tarvitaan politiikka ja tahtoa tehdä oikeita ratkaisuja.

Toisen dialogin kävivät Jenni Lehtimäki ja Jaana Laisi luontoympäristöistä hyvinvoinnin tukena.

Keskustelussa selvisi, että luonnon terveysvaikutuksia tutkitaan mm. molekyylibiologisilla menetelmillä. Ihminen ei ole irrallaan luonnosta ja ”Luonto tarvitsee tilaa. Ihminen tarvitsee luontoa.” sekä lähiluonto on se paikka missä ihminen kohtaa luonnon ja saa siitä tulevat terveyshyödyt.

Kolme keskeistä asiaa jotka vaikuttavat ihmisen ja luonnon yhteyteen:

– ihminen on biologinen olento

– kehittynyt evoluution myötä

– on riippuvainen luonnosta

Tutkimuksessa on havaittu, että jo kuukauden ikäisillä vauvoilla on erilainen mikrobiyhteisö sen mukaan asuvatko lähellä luontoa vai steriilimmällä rakennetulla alueella. Luonnon lähellä olleet olivat paremmin suojassa allergiselta nuhalta ja astmalta. Metsät, pellot ja ruohomaat vähensi mm. taaperoiden autismia, suolistosairauksia. (Kirjoittajan huomio, eikös autismi ole vahvasti geeneistä riippuvaa? Miten mikrobiyhteisö voi tähän vaikuttaa?).

Toinen keskustelijoista oli oppinut ihmisen toiminnasta enemmän ympäristötieteissä, kuin lääketieteitä opiskellessa. Luonto vaikuttaa todistetusti mm. verenpaineeseen, astmaan, autoimmuunisairauksiin. Pelkkä luontoaltistus ei kuitenkaan riitä ja lääketieteellä on edelleen paikkansa. Terveydenalan ihmiset odottaa usein tarkkoja annoksia ja jos luonnon vaikutuksia ei katsota kokonaisuutena, niin hyödyt jää saamatta. SOTE-rakenteet ei tue nykyisin luontotiedon hyödyntämistä terveydenhuollossa.

Keskustelun suosituksina nousi esiin, että kuntien kannattaa liittyä luontokunnat verkostoon jolla kunnat voi edistää luontohyötyjä ja tukea asukkaiden terveyttä. Toinen suositus oli terveysmetsien laajentaminen, koska niistä tulee selkeitä hyötyjä ihmisille. Kaikki monimuotoisuuden vahvistaminen ja ilmastonmuutoksen hillintä edistää tutkitusti ihmisten terveyttä.

Kolmannen dialogin kävivät Natasha Järviö ja Lotta Toivonen tiedosta todennettavaan vaikuttavuuteen – luontotyön mittarit.

Keskustelun alkuun esitettiin IPBESin raportista biodiversiteetin häviämisen ajureita. Niiden pohjalta voi todeta, että eläinpohjaiset tuotteet ovat erittäin haitallisia. Maankäyttö on ongelmallista myös mm. kahvintuotannossa. Käytännössä kaikesta tehotuotannosta pitää päästä eroon.

Jos jotain ei voi mitata, niin sitä ei voi myöskään hallita. Rakennusala käyttää paljon materiaaleja ja yrittävät vaikuttaa näiden käytöstä aiheutuvaa vaikutusta luonnolle. Ovat kuitenkin alussa luontotiedon hyödyntämisessä ja toivovat saavansa luontotiedon avulla rakennusten luontovaikutukset niiden papereihin osallistumalla mm. tutkimushankkeisiin. Nykyisissä laskentatavoissa uusiutuva tuote saa usein saman luontojalanjäljen kuin fossiilisilla tuotettu neitseellinen materiaali. Rakentamisen negatiivinen ja positiivinen luontojälki tulee kyetä mittaamaan.

Luontopohjaisia viljelymenetelmiä tulee kehittää edelleen ja maankäyttö tulee sitoa biodiversiteetin häviämisen laskentaan. Nykyisin tutkimuksessa on aukkoja mittaamisessa.

Teemasessio: Kohti rakennetun ympäristön luonnonarvomarkkinaa

RYTY-hankeessa on selvitetty miten rakennetun ympäristön luontotyypit tunnistaa ja minkä niiden tila on, milloin tila on hyvä sekä valmiit taulukot tilan arviointiin. Hankkeessa on pyritty tunnistamaan erilaisia keskenään eriarvoisia luontotyyppejä. Osallistujat haluaisivat rakennetun ympäristön luontotyypeille oman luonnonarvokaupan markkinan, joka toimisi samalla tavalla kuin alkuperäisluontoon kehitetty markkina.

Rakennetun ympäristön luonnon monimuotoisuuden kokonaispisteet saadaan kertomalla monimuotoisuuspotentiaali ekologisella tilalla. Kuvassa vasemmalla pisteitä laskee lahopuun puute ja suuri nurmialue. Oikealla taas erityisesti aluskasvillisuuden puute ja yksipuolinen tasaikäinen puusto laskee pisteitä.

Panu Halme kertoi tässä osiossa, että luontoarvomarkkinat on käynnistynyt ja etenee hitaasti. Pöhinää on paljon ja toteutuneita asioita vähemmän. Vantaa on tehnyt ensimmäisiä kompensointeja, Helsinki suunnittelee oman mallinsa käyttöönottoa ja Joensuun ympäristössä edetään usean kunnan yhteistyössä. Yritysten luontoteot rakennetussa ympäristössä on mittakaavalta pieniä ja kasvu vaatisi markkinan monipuolistumista.

Luontotyön rahoittajista on pulaa ja rakennetun ympäristön luontoarvomarkkina voisi toimia kompensaation kaltaisesti. Kaikki aiheutuneet kustannukset tulisi sisällyttää aiheuttajan maksettavaksi. Yritykset voisivat tehdä paikallisia luontotekoja rahoittamalla esimerkiksi puiston luonnontilan parantamista kymmenellä prosentilla. Tällainen ekologisen kompensaation kaltainen malli ei ole kuitenkaan mahdollista ilman mitattavaa ja toimivaa markkinaa.

Joel Jalkanen keskittyisi luonnon tilan parantamiseen. Pitää tietää mitkä on hyviä toimia ja mikä on turhaa. Toimien tulee olla vaikuttavia. Niittyjen tila kehittyy suotuisaksi muutamassa vuodessa, kun taas vanhat männiköt vaativat kehittyäkseen 200 vuotta. Luontotoimista tulee pitää myös kirjaa. Perustavat toimenpiteet ei pelkästään riitä vaan alueen luonnontilaa tulee ylläpitää säännöllisesti. Kirjanpidon avulla perustamistoimien ja ylläpidon rahoitus voi tulla eri toimijoilta. Tämä pitäisi estää se, että luonnonparantamista ei lasketa moneen kertaan.

Yleisöstä kysyttiin, miten omistaja huomioidaan. Tähän ei ole toistaiseksi mitään valmista mallia. Asia vaatisi lisää tutkimusta ja siihen tarvitaan rahoitus.

Toisessa yleisökysymyksessä haluttiin tietää kenen pitäisi validoida parantamistoimien suunnitelmat. Panu Halme vastasi, että ovat tunnistaneet mallien kehitystarpeen. Yrittävät tehdä tämän samoin kuin uhanalaisten lajien luontotyypeillä. Eli jos joku ehdottaa, että tehdään puistosta niitty, niin tutkijat voisi kertoa miten paljon luonnon tila paranee. Ekologisen kompensaation mallit on jo kehitetty ja kaupungeissa on havaittu halua tehdä hommat omalla tavalla.

Case-esimerkki, Länsiratikat

Olivia Mahlio kertoi, että länsiratikoiden osalta pyrkivät olemaan luontopositiivinen. Mittariksi ovat valinneet luonnonmonimuotoisuus ARVO:n. Koko raitioteiden alalta eivät ole kuitenkaan vielä tehneet luontoarvojen laskelmia.

Case-esimerkki, Ämmässuon niityt

Virve Viertiö Lassila & Tikanojalta esitteli Ämmässuon kaatopaikalle luotujen niittyjen ja paahdeympäristöjen kokemuksia. Niityistä saa arvomittarissa täyden 1 joka nostaa ennallistamisen kokonaispisteitä paljon. Virve korosti myös vieraslajien torjunnan tärkeyttä, koska ne voi tuhota koko lopputuloksen. Hänen mielestä me tarvitaan järjestelmä joka tuottaa luontoa suuressa mittakaavassa. Luonto on osa kriittistä infrastruktuuria ja tarvitaan järjestelmä,jolla voidaan ennallistaa 100 000 tai jopa miljoona hehtaaria kannattavasti.

Case-esimerkki, Senaatti-konserni

Timo Kanerva esitteli miten Senaatissa on tehty luonnon hyväksi. Wilma Munter ja Julius Mäkinen on kartoittaneet 28 valtion omistamaa kiinteistöä, yhteensä 2712 hehtaaria. Näistä kohteista oli tunnistettu 276 luontoarvohehtaaria. RYTY-kriteeristöt on selkeitä, mutta niitä joutuu tulkitsemaan paljon esimerkiksi varuskuntien koulutuksen aiheuttaman kulutuksen osalta. Selkeä havainto oli, että lahopuuta on joka paikassa aivan liian vähän. Puistoista puuttuu taas kerroksellisuus ja niissä on pitkälti yksipuolista ja tasaikäistä puustoa jonka luontoarvot eivät ole monipuolisia.

Yhteenveto teemasessiosta

Teemasession loppupuheenvuoroissa nousi esiin, että tuhotun luonnon hyvitys tulee tehdä aina lähellä. Turkulainen ei välttämättä tykkää, jos kompensaatio hävitetylle luonnolle tapahtuu Tampereella. Kannattaa huomioida, että ainakaan toistaiseksi paikallista hyvitystä ei vaadita minkään kompensaatiomallin säännöissä.

Hävitettäville luonnonympäristöille (LUTUT) tulisi saada velvoittava kompensaatio. Kirjoittajan mielestä kompensaatiota ei saisi kuitenkaan ylikorostaa. Haitan välttäminen arvokkaille luontokohteille tulee olla aina ensisijainen vaihtoehto ja lievennyshierarkia tulee huomioida jokaisessa prosessin vaiheessa, jossa luonnonympäristöjä ollaan hävittämässä.

Kymmenen suurimman kaupungin luontotyön yhteiset edistysaskeleet

Luontofoorumin yhteydessä tapasivat kymmenen suurimman kaupungin johto. Johtajien lisäksi mukana oli ollut rakennus- ja elintarviketeollisuutta edustaneita tahoja. Eivät nähtävästi halua luonnontilaa tutkivia tai luontojärjestöjä edustavia sotkemaan ja muistuttamaan mikä Suomen luonnon todellinen tila on, kun luonnonpuolustajat oli jätetty tapaamisesta ulos.

Lahti ja Vantaa lähtevät koordinoimaan suurten kaupunkien ja elintarviketeollisuusliiton yhteistyötä, jossa yrittävät vaikuttaa mm. ruokahävikkiin ja julkisiin ruokahankintoihin. Erityisesti hankinnoissa on mahdollisuus suuriin voittoihin luonnon kannalta, mutta se edellyttäisi ruoan hankinnassa sen valmistukseen käytettyjen elintarvikkeiden luontojalanjäljen huomioimista. Lihantuotannon luontojalanjälki on moninkertainen kasvispohjaiseen ruokaan verrattuna, joten toivotaan, että tekevät tämän oikein ja suuret kaupungit lopettavat lihan hankinnan kokonaan.

Piia Elo kertoi johdon foorumin terveisien yhteydessä, että vuoden 2027 luontofoorumi järjestetään Turussa.

Se mitä muuta tapaamisesta kerrottiin, vaikutti olevan hyvä pöhinä ja henki, kun taas konkreettiset luontoteot on yhä lähinnä puheiden tasolla. Lahti oli käynyt esimerkiksi tutustumassa Vantaalla luonnonläheiseen päiväkotiin. Tuli välittömästi mieleen, että ennen kyseistä käyntiä olisi kannattanut tutustua oman kaupungin päiväkotien tilanteeseen, aloittaen vaikkapa Launeen väliaikaisesta päiväkodista (ks. kuva). Tämä väliaikaisuus on jatkunut nyt jo 6 vuotta ja ainoa vihreä tontilla on tekonurmea.

Loppupuheenvuoro

Lahden nuorisovaltuuston puheenjohtaja Laura Kantosaari piti luontofoorumin 2026 loppupuheet. Puhe sai tämän jutun kirjoittajan silmäkulman kostumaan. Laura kysyi puheessa jotenkin näin, että haluaako meidän sukupolvi (tarkoittaen meitä keski-ikäisiä) jättää maailman huonompana hänen ikäisilleen, kuin ollaan se itse saatu vanhemmiltamme.

Hän toivoi, että hänen lapsen lapset saisi tulevaisuudessa uida puhtaissa vesissä, sienestää ja marjastaa ja lasketella Messilän rinteillä kuten me voidaan. 💔

Laura siteerasi englanniksi ilmeisesti Amerikan alkuperäisväestöstä lähtöisin olevaa runoa. Vapaasti kääntäen ulkomuistista:

”Kun kaikki puut on hakattu, kun kaikki eläimet on metsästetty, kun kaikki vedet on saastutettu, kun ilma ei ole hengitettävää, niin sitten kaikki tajuaa et rahaa ei voi syödä.”

Laura toivoi myös meiltä jokaiselta luontotekoja ja sitä, että lopetetaan päättäjien selän taakse meneminen ja sen hyväksikäyttäminen, et yksittäisen ihmisen teoilla ei ole vaikutusta. Niillä yhden ihmisen teoilla on vaikutusta ja vielä enemmän saa vaikutusta, kun pyydetään myös ihmisiä lähellämme tekemään näitä pieniä tekoja joka päivä.

Esillä luontofoorumissa

Sibeliustalolla oli useita näytteille asettajia kertomassa omasta toiminnasta. Itselleni kaikkein pysäyttävin toimija oli Hiilipörssi. Heidän demonsa järvivesien tummumisesta oli silmiä avaava.

Lisäksi esillä oli julisteita, joista Jyväskylän yliopiston Planetaariset kansalaistaidot osana aikuisten ympäristökasvatusta sisälsi paljon hyviä vinkkejä sellaisista taidoista, mitä ekologisen jälleenrakennuksen ajalla tarvitaan.