Marko Vertainen
Julkaistu alunperin Etelä-Suomen Sanomissa 3.1.2025
Valitettavan nopeasti on Lahti unohtanut johtavan ympäristökaupungin roolinsa ja kestävän kehityksen periaatteet sekä luontokadon torjunnan. Nyt kaupungin teettämillä hakkuilla on tuhottu laajat alueet Tapanilan alueen virkistysmetsistä muuttamalla ne teollisuuden puunkasvattamoiksi.
Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa on jo todettu, että merkittävä osa arvokkaasta luonnosta sijaitsee suojelualueiden ulkopuolella. Näillä toimilla ympäristökaupungin tavoittelema luontopositiivisuus jää kaukaiseksi haaveeksi.
Ennen hakkuita alueella nähtävissä olleissa tiedotteissa kerrottiin muun muassa: ”Maisemanhoito. Harvennetaan tiheitä nuorempia mäntyryhmiä, tehdään tilaa järeille männyille ja kuusia poistamalla avataan näkymää itään sopivista kohdista.”
Todellisuus olikin, että metsästä poistettiin myös suuri määrä järeitä vanhoja, pitkästi yli satavuotiaita mäntyjä. Osa näistä tuhotuista männyistä oli jo kasvattanut itselleen kilpikaarnamaisen kuoren.
Hakkuun alta on hävitetty suuri määrä myös pienempiä puita ja valitettavasti tuhot eivät jääneet siihen. Syksyisessä märässä metsässä kulkeneet metsäkoneet tuhosivat laajasti maapohjan kasveja, sammaleita ja jäkäliä, joiden palautuminen vie vuosia ellei jopa vuosikymmeniä.
Menneenä syksynä julkaistussa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n ja Luonnonvarakeskuksen Luken tutkimuksessa todettiin luontoympäristöjen terveysvaikutuksista saadun näytön vahvistuneen ja monipuolistuneen. Luontoympäristön tuomat hyödyt mielenterveydelle, stressin vähentämiselle ja mielialan parantamiselle on selkeät ja ne alentavat niistä aiheutuneita kuluja terveydenhuollon osalta.
Kaupunkien virkistysmetsien läheisyydessä asuu niin paljon niissä kulkemisesta nauttivia ihmisiä, että lisääntyvät sairastumiset ovat hyvinkin todennäköisiä. Syynä näihin tulee olemaan hakkuiden tuhoaman metsän virkistysarvon heikentyminen.
Selkeimmät esimerkit heikentymisestä ovat autojen melun ja kaupungin valosaasteen merkittävä lisääntyminen ennen hyvin suojaisassa virkistysmetsässä sekä hyvien mustikkamaiden tuhoutumien useiksi vuosiksi.
Todella harva, jos kukaan, tänään elävistä pääsee kokemaan näiden virkistysmetsien luonto- ja virkistysarvot samalla tavalla, kuin me kyseisissä metsissä kulkeneet ihmiset ja eläimet vielä muutama kuukausi sitten saimme kokea. Metsässä pesineet linnut ja ties kuinka monet muut suuremmat ja pienemmät lajit joutuvat etsimään itselleen uuden elinpaikan. Pahoin pelkään, että kaikki eivät sitä löydä ja eläinten määrä vähenee alueella pysyvästi.
Tapanilan alueen virkistysmetsälle aiheutettuja tuhoja katsellessani tuli pohdittua myös, millainen moraali on kyseiset puut ostaneilla yrityksillä? Voisivat jättää jatkossa ostamatta tällaisista metsistä tulevat puut. Se lisäisi valtion ja kuntien painetta suojella vanhimpia metsiään.
Sekin kävi mielessä, että onneksi Lahti ei sentään avohakannut virkistysmetsiään. Naapurit Hollolassa kun ovat avohakkuun suunnitelleet Soltinjärven läheisyyteen.
Toivottavasti kaupunki sai hakkuista edes todella hyvät rahat ja niistä on hyötyä meille kaupunkilaisille vielä tulevina vuosikymmeninä. Metsän palautuminen tuhoja edeltävään tilaan kestää todella pitkään.
Lahden olisikin korkea aika suojella kaikki kaupungin edes hieman talousmetsiä luontoarvoiltaan arvokkaammat metsät. Saisimme myös me lahtelaiset suojeltuja kaupunkimetsiä lähellemme, jolloin niiden metsänhoidollisia hakkuita ei tarvitsisi pelätä.
Kirjoittaja on lahtelainen vihreiden kuntavaaliehdokas.