Lahden ja Nastolan yhteisvaltuusto järjestäytyi ensimmäisessä virallisessa kokouksessaan 24.8.2015. Sibeliustalossa pidetyn kokouksen avasi valtuuston ikäpresidentti Onerva Vartiainen. Vartiaisen puhe kosketti syvästi kuulijoitaan, tästä syystä jaamme kauniin sanoman kanssanne.
”ARVOISAT VALTUUTETUT!
Ennen kuin luovutan puheenjohtajan nuijan yhteisvaltuuston puheenjohtajaksi valitulle kansanedustaja Mika Karille, haluan kohdistaa lyhyen puheenvuoron teille yhteisvaltuuston jäsenille, paikalla oleville virkamiehille, tiedotusvälineiden edustajille ja muille läsnäolijoille.
Kun minut oli valittu ensimmäisen kerran valtuutetuksi syksyllä 1988, koulutustilaisuuksissa tähdennettiin, että luottamustehtävissä oleva valtuutettu tai lautakunnan jäsen ei päätöksentekotilanteissa saa ajatella omaa etuaan, ei perheensä tai muiden sukulaisten etua, ei valtuustoryhmänsä tai puolueensa etua, vaan kaikissa päätöksissä pitää ajatella kuntalaisten etua. Itsekseni lisäsin tähän vielä, että pitkän aikavälin näkemyksin.
Arvoisat valtuutetut! Sekä Nastolan että Lahden valtuustojen päättäessä yhdistymisestä on ajateltu juuri pitkiä aikavälejä. On ajateltu erityisesti nykyisten lasten ja nuorten mutta myös aikuisväestön ja ikäihmisten tulevien vuosien elämää ja parempia mahdollisuuksia.
Päätöksentekotilanteet eivät aina ole helppoja. Jos päätös on helppo tehdä, silloin on ennenkin tehty samanlainen päätös. On tietoa ja kokemusta. Päätös voi olla jopa rutiiniratkaisu. Aidossa päätöksentekotilanteessa ei ole saatavilla kaikkea tietoa ja kokemusta, ollaan aivan uusien asioiden, jopa ristiriitaisten heikkojen signaalien keskellä. Mutta päätös on tehtävä, jotta voidaan jatkaa ja jotta energia vapautuu tekemiseen. Samalla on hyvä muistaa, että vaikka kuinka pyrittäisiin optimi- eli ihanneratkaisuun, sitä tuskin koskaan saavutetaan. Aika monta kertaa tulee jatkossa uusia, yllättäviä tietoja. Omasta elämästämme muistamme hetkiä, jolloin ajattelimme, että jos olisin tuon asian tiennyt, niin toisin olisin päättänyt. Päätöksentekijän on siis syytä olla tietyissä tilanteissa itselleen armollinen.
Ymmärrän hyvin, että monille Nastolan valtuutetuille päätöksenteko kahden kunnan, kaupungin ja maalaiskunnan yhdistymisestä uudeksi Lahti-nimiseksi kaupungiksi ei ollut helppo ratkaisu. Yhteisvaltuusto on nyt kuitenkin koossa. Ja tästä me yhdessä jatkamme.
Yritystalouden ja hallinnon lehtorina sain olla mukana monissa keskusteluissa yritysten perustajien, yrittäjien, yritysten henkilöstön ja yritysten toimitusjohtajien kanssa. Muistan, miten muutamat vanhemman polven edustajat kertoivat, että ennen tehtiin isojakin kauppoja kättä puristamalla. Kumpikin osapuoli hoiti velvoitteensa, sillä kumpikin osapuoli tiesi, että luottamuksen menettää tasan yhden kerran.
Kun nyt joudutaan ratkomaan monenlaisia asioita uutta kaupunkia rakennettaessa toivon, että päätöksentekijöiden kesken on luottamus, että annetaan oikeita pohjatietoja ja perusteluja päätöksille, että puhutaan totta ja aidosti tunnetaan, että olemme yhdessä rakentamassa hyvää kaupunkia sen asukkaille.
Olin 6-vuotias kun talvisota syttyi. Nyt olen 82-vuotias. Talvisodan aikana asuin Kuivannolla. Muistan yhä, miten eräänä sunnuntaina Uuttakylää pommitettiin niin rajusti, että meillä kuuden kilometrin päässä asemalta keittiön hella tärisi koko pommituksen ajan. Äitini sanoi: ”Miten ihmeessä Uudenkylän ihmiset selviävät tästä”. Koko lapsuuteni oli sota-aikaa. Mutta näinäkin vaikeina vuosina aikuiset pyrkivät antamaan meille ainakin kohtuullisen turvallisen lapsuuden. Ikäpolveni ja sodan jälkeisistä suurten ikäluokkien lapsista tuli pääsääntöisesti ahkeria ja tarmokkaita aikuisia. Toivon, että täällä syntyneillä tai tänne muualta Suomesta tai muista maista muuttaneilla lapsilla on nyt ja tulevina vuosina turvallinen lapsuus, että heitä rakastetaan ja heistä huolehditaan. Näin annetaan hyvät eväät ja ainakin mahdollisuus kasvaa reippaaksi, rohkeaksi, asioihin tarttuvaksi ja uusista ideoista innostuneeksi nuoreksi, joka on valmis vastaanottamaan erilaisia työtehtäviä, perustamaan yrityksiä , ja joka myös kunnioittaa aikaisempien sukupolvien uurastusta ja osaa arvostaa kanssaihmisiä.
Neljänkymmenen vuoden työurani aikana opin monia asioita nuorilta oppilailtani. Iloitsin, kun tajusin miten monet olivat minua viisaampia, taitavampia ja tulevaisuuteen luottavia. Optimismi on mielestäni ainoa oikea elämänasenne ja mielenlaatu.
Nuorisovaltuutetut ovat olleet seuraamassa kuntaliitosselvityksiä. Seminaareissa heidän edustajansa on puheenvuoroissaan tuonut esille alueen nuorten ihmisten näkemyksiä. Toivon, että nuorten mielipiteitä ja ehdotuksia kuunnellaan tulevina vuosina tarkasti.
Kun aloitin opinnot Helsingin kauppakorkeakoulussa syksyllä 1952 Studia Generalia-luennolla akateemikko Rolf Nevanlinna juoksenteli luentosalin etuosassa edes takaisin edessämme ja huudahteli: ”Katsokaa, katsokaa, vaikka minä juoksisin kuinka nopeasti niin aikaa en saa kiinni”. Hän halusi panna meidät silloiset nuoret miettimään, miten käytämme aikamme tulevina vuosina. Jos huomaa, että on tuhlannut rahaa tarpeettomiin hankintoihin, voi jälkikäteen säästämällä saada taloutta tasapainoon. Mutta menetettyä aikaa ei saa takasin. Varmaan moni luottamustehtäviin suostunut ja niitä hoitava ihminen ainakin joskus miettii, olenko nyt käyttämässä aikaani oikein, kun luottamustehtävien lisäksi on muitakin tehtäviä, on perhe, lapsia, ikääntyvät vanhemmat tai toimii omaishoitajana. Ja itsellekin pitäisi jäädä omaa aikaa. Tässä yhteydessä kiitän kaikkia työryhmiä ja niiden puheenjohtajia, jotka aloittivat työnsä jo laajemman kuntaliitosselvityksen johdosta, kiitän yhdistymishallituksen puheenjohtajaa ja jäseniä, muita luottamushenkilöitä ja virkamiehiä tehdystä työstä. Toivon, että Lahden ja Nastolan kuntalaiset arvostavat tätä työtä, sillä niitä tunteja, vuorokausia ja viikkoja ei saa takaisin. Mutta mukana olleet tiesivät, että työtä tehdään kummankin kunnan, Nastolan ja Lahden asukkaiden hyväksi pitkälti tulevaisuuteen katsoen. Toivon, että hyvä yhteistyön henki, tekemisen meininki ja hyvä draivi säilyy.
Luovutan nyt puheenjohtajan nuijan yhteisvaltuuston puheenjohtaja Mika Karille. Toivotan onnea, jaksamista ja menestystä vaativassa työssä hänelle ja valituille varapuheenjohtajille Hannu Rahkoselle ja Rami Lehdolle.”